13. tammikuuta 2016

Ulkomailla Suomessa

P1020064

"Kun tottuu liikkumaan, ei matkustamista pysty lopettamaan. Mielenkiintoiset ihmiset, avoimempi ilmapiiri, koko kansainvälisyys: se on inspiroivaa. Suomi on aika homogeeninen maa ja jos tänne jää pitemmäksi aikaa, alkaa ahdistaa."
Rauli Virtanen*

Luin ylläolevan kommentin muutamia päiviä sitten ja se herätti paljon ajatuksia. Se voisi melkein olla minun kynästäni pulpahtanut teksti. Se sai minut kirjoittamaan loppuun ja jopa julkaisemaan tekstin, jota olin hahmotellut jo viime kesästä asti.

Matkustus- ja ulkomailla asumisen kärpänen puraisi minua jo nuorella iällä ja haaveilin vuosia ulkomailla opiskelusta, siis ennen kuin osasin edes ajatella sen olevan mahdollistakaan. Vaikka matkustaminen kiehtoi myös, enemmän kiehtoi ajatus ulkomaille muutosta. Halusin niin kovasti päästä maailmalle ja kokea sen kansainvälisen ja inspiroivan ilmapiirin, josta olin saanut ensimaistiaisen ala-asteikäisenä. 

P1020061

Pohdin viime vuonna useaan kertaan millä tavalla viimeisin (syksyn 2014) paluumuuttoni eroaa edellisestä vuoden 2011 muutaman kuukauden Suomeen paluusta. Vajaat viisi vuotta sitten koin aikamoisen kulttuurishokin ja ahdistuksen maailmalta Suomeen palatessa neljän vuoden kansainvälisen elämän jälkeen. Oli omituista tulla takaisin Suomeen, mukamas vanhaan elämään ja huomata, ettei sitä enää ollutkaan olemassa. Olivathan ne vanhat lukiokaveritkin jo edenneet elämässään samaan aikaan kuin itse olin seikkaillut maailmalla uusien ystävien seurassa. Suomi tuntui erittäin ahdistavalta, ja vaikka oli kiva olla lähellä perhettä, kaipasin kovasti ulkomailla asumista ja muille maille jääneitä ystäviä.

P1020193

Hoksasin jossain vaiheessa viime kesän ja syksyn aikana, että tämän viimeisimmän kivuttomamman ja kulttuurishokittoman paluumuuton syy täytyy olla se, etten varsinaisesti millään tavalla edes yrittänyt palata johonkin vanhaan elämään Suomessa. Muutto ulkomailta "ahdistavaan Suomeen" sujui varmasti helpommin myös sen takia, että koen nykyään satunnaisesti eläväni edelleen ulkomailla. Tai ainakin jossain Suomen ja muun maailman välimaastossa. Toinhan mukanani palan maailmaa Suomeen oman appelsiinin puolikkaan muodossa. 

P1020068

Elämäni Suomessa on nykyään niin kansainvälinen, että en jatkuvasti haaveille muutosta muille maille. Erimaalaiset ystävät, monikielinen arki ja kansainvälinen työilmapiiri saa minut välillä unohtamaan todellisen asuinmaani. Havahdun edelleen ajoittain julkisilla paikoilla siihen, kun yhtäkkiä jostain kuuluu suomea monen tunnin espanjan tai englannin pälpätyksen jälkeen. Monikansallisessa työyhteisössä on tietenkin omat haasteensa, mutta nautin suunnattomasti siitä että saan puhua kieliä ja työtovereillani on erinäisiä kummallisia tarinoita omista maistaan. Tuntuu kuin joka päivä saisi pienen palasen matkustamisen hohdokkuudesta. Vaikkakin sitten lounastunnilla tai viimeistään kellon lyödessä viisi todellisuus iskee kirjaimellisesti päin kasvoja lumimyräkän voimin.

P1020060

Monikulttuurinen ja -kielinen arki tuo elämään juuri sitä inspiroivaa kansainvälisyyttä, mielenkiintoisia ihmisiä ja avoimemman ilmapiirin. Kuinka monen kaveripiiristä löytyy kolme suomalaista** kaverusta, jotka päättävät spontaanisti edellisenä iltana illallissuunnitelmista seuraavalle päivälle ja rekrytoivat päivän aikana vielä spontaanimmin mukaan työkavereita jokaisen työpaikalta, koska uusi työkaverini on uusi maassa ja tuskin tuntee ketään ja koska the more the merrier. Voit löytää itsesi turkkilaisesta ravintolasta Eerikinkadulta syömässä n. 14 muun ihmisen kanssa, joista et puoli tuntia aiemmin ollut ikinä tavannut puoliakaan. Tavallisena tiistai-iltana tarjoilijalta meinaa jo mennä pata jumiin, koska ihmisiä tulee ovesta sisään lisää ja lisää, "tarvittaisiin vielä yksi tuoli kaverilleni" kuuluu jälleen viidennen kerran, ja taas kannetaan lisää tuoleja, ja ruokalistoja sekä yhdistetään yksi pöytä ryhmään. Siinä sitten syödään pitkän kaavan mukaan ja jatketaan vielä lasilliselle, mitä siitä vaikka seuraavana päivänä on edessä pitkä työpäivä. Mun työkaveri on sun kaveri, ja niin edelleen.

P1020065

En sano ettenkö tästä kaikesta huolimatta haaveilisi ajoittain lomasta palmujen alla ja viidakossa tai joskus miettisi missä päin maailmaa haluaisin vielä joku päivä asua. En tiedä tulenko eläköitymään Suomessa, mutta sanon vain, että Suomessakin voi olla hyvä asua ja paluumuutto voi onnistua ilman kulttuurishokkia. Varsinkin jos on kaksi kulttuurishokillista paluumuuttoa takana, kuten allekirjoittaneella. Kolmas kerta todellakin toden sanoo.

* Kirjassa Matkalla - Martti Ahtisaaren tarina, Katri Merikallio ja Tapani Ruokanen.
** Tarinan kaverukset ovat oikeassa elämässä argentiinalaisia.

19 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että olet alkanut viihtymään. Onneksi Suomi ja Helsinki muuttuvat samalla kun toiset ovat asuneet muualla ja kotikaupunkimme muuttuu jatkuvasti mielenkiintoisemmaksi. Itse podin ihan hirvittävää 'pakko päästä pois' olotilaa kolmekymppiseksi asti, mutta elämän muut alat pitivät tiukasti Suomessa. Vaikka vieläkin haaveilen pidemmästä ajasta yhdessä tukikohdassa jossakin lämpimässä, niin olen myös ihastunut Helsinkiin. Siinä todella auttaa ulkomaalaiset ystävät, jotka kaupunkia jaksavat arvostaa, sekä ulkomailla asuvat suomalaiset ystävät, joiden silmien läpi näkee myös kotimaan positiivisia asioita uudella tavalla. Toivon, että mahdollisimman moni paluumuuttaja lukee kommenttisi 'En edes yrittänyt palata vanhaan elämään' vaan tulevat samalla uteliaisuudella takaisin, kuin millä lähdetään maailmallekin. Ei se helppoa varmasti ole :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Milla! Ehkä tosiaan on kyse vanhenemisesta :P "Uteliasta paluuta" tosiaan helpotti se, että rinnalla oli uusi, utelias tulokas.

      Poista
  2. Mulla on muutamia viime aikoina Suomeen palanneita ystavia, jotka ovat asuneet vuosikausia, jopa -kymmenia ulkomailla. Aiemmin paluuyritykset ovat epaonnistuneet mutta lahes jokainen on nyt sanonut etta Helsinki on muuttunut kansaivaliseksi ja se on myös osaltaan auttanut paluussa takaisin. Tuo monikulttuurinen arkenne Helsingissa kuulostaa aivan ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla. Samanlainen fiilis mulle on tullut näiden kuukausien aikana. Ihan jo se, että nykyään niin useassa ravintolassa ja kahvilassa tilaukset tehdään englanniksi eikä suomeksi on hyvä esimerkki siitä, kuinka kansainvälinen tästä kaupungista on tullut.

      Poista
  3. Tämä oli tosi kiinnostava kirjoitus!

    Olen ihan samoilla linjoilla sun kanssa. Mulle tosin toinen Suomeen-paluu, kun palasin Kreikasta Helsinkiin, oli aika kulttuurishokiton. Helsinki kun on jo kansainvälisyydessään ihan eri luokkaa kuin Rovaniemi, ja ensimmäisen vuoden vietin aikaa enimmäkseen ulkomaalaisten kavereiden kanssa. Se auttoi kyllä aivan valtavasti.

    Ihana kuulla, että sun ja teidän Suomeen-muutto on sujunut noin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Anu :) Vaikka en Rovaniemeä kovin hyvin tunne, niin voin kuvitella että Helsinkiin paluu on helpompaa, kuin pienempään kaupunkiin Suomessa.

      Poista
  4. Tosi hyvin kirjoitettu! Teidän kansainävälinen arki Suomessa kuulostaa just hyvältä.
    Mä sanoin jouluna A:lle, että mun tekee melkein mieli muuttaa Suomeen valmistumisen jälkeen. En tiiä ees oikeen miksi, mutta jotenkin nyt tuntui kivalta olla siellä. Saa nähdä minne päädytään. Kait työasiat vähän määrää senkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Anna :) Mitä A sanoi sun kommenttiin? Tai voidaan jatkaa tästä aiheesta ens kuussa Espanjassa! Ikinä ei tiedä minne päätyy, mutta on hyvä pitää mieli ja vaihtoehdot avoinna :)

      Poista
  5. Ihana kirjoitus! Ja niin kauniita valokuvia! Mä mietin just tässä Suomi-loman jälkeen että miltäköhän meidän elämä näyttäisi jos muutettaisiin Suomeen ja minkälaisen arjen siellä asuessa sitä loisi itsellensä...Ehkä mä saan vielä joskus vastauksen näihin pohdintoihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Late. Luxin aikana Helsingistä löytyi muitakin kauniisti valaistuja rakennuksia :) Helsingissä on kyllä se helppoa, että vaikka täältä periaatteessa löytyy ihmisiä, niin välimatkat on lyhyet ja tekemistä pääkaupungissa riittää aina. Toivottavasti joskus saadaan teidät tänne tai asutaan samassa maassa jossain muualla!

      Poista
  6. Komppaan Millaa! Mullakin oli siihen kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti jatkuva kaipuu täältä Suomesta pois ja kävinkin moneen otteeseen ulkomailla sekä asumassa, oppimassa että opiskelemassa, ja muutoinkin matkailin pitkiä aikoja kerrallaan. Nyt elämäntilanteeni on kuitenkin niin onnellinen, että pääsen myös työssäni tapaamaan monenlaisia ihmisiä ja puhumaan monia kieliä. Lisäksi ystäväpiirini on ihanan laaja ja kiinnostava. Ja tottakai lukuisat ulkomaanmatkat vuoden mittaan pitävät pahimmat reissukuumeilut ja haaveet ulkomaille muutosta kurissa. Oma asennoituminen on myös tärkeä seikka, joskus sen oikean moodin löytääkin ihan vaan vahingossa, vaikka aiemmin teki tiukkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mä olen sun puheista ja kirjoituksista ymmärtänytkin. Ehkä mäkin olen vaan tulossa vanhaksi, kun tuo 30 pyöreät luvut lähenee :) Asenne on kyllä pitkälti se, mikä ratkaisee ja nimenomaan ne ympäröivät ihmiset. Nuo kaksi asiaa kun on kondiksessa, niin pärjää missä vaan!

      Poista
  7. Mulla on tuollaisia suomalaisia kavereita, mutta he kaikki asuvat ulkomailla. Suomessa pelkästään asuneiden kanssa tuo tuntuisi mahdottomalta järjestää. Toisaalta ulkomailla mä olen kiristellyt hampaita kavereille, jotka peruvat suunnitelmia viime tingassa mitä ihmeellisimpiin tekosyihin vedoten, eli puolensa kullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.. :) Mä oon kans aina ollu sitä sorttia, joka yhdistää kesätyökaverit, vaihtokaverit, koulukaverit ja harrastuskaverit ongelmitta. Nykyään kaveriporukasta löytyy ihmisiä, jotka on keskenään alunperin tutustuneet nimenomaan mun kautta. Siksi oon aina karsastanut niitä kommentteja, että "en voi tavata kun meen xx henkilöiden kanssa viettämään iltaa" tms. Mulla ei onneksi ole pahemmin tullut vastaan näitä viime hetken perujia, hermot menis :)

      Poista
  8. Mulla on tuollaisia suomalaisia kavereita, mutta he kaikki asuvat ulkomailla. Suomessa pelkästään asuneiden kanssa tuo tuntuisi mahdottomalta järjestää. Toisaalta ulkomailla mä olen kiristellyt hampaita kavereille, jotka peruvat suunnitelmia viime tingassa mitä ihmeellisimpiin tekosyihin vedoten, eli puolensa kullakin.

    VastaaPoista
  9. Se on hölmöä, kun ajattelee, että mehän mennään sinne tuttuun KOTISuomeen ja sitten ootkin ihan kuin vieraassa maassa. Täällä ei hirveästi ole kuin näitä alkuperäisasukkeja ja hämääläiset on muutenkin vähän hitaastilämpiäviä, niin vielä näin kuuden ja puolen vuoden jälkeenkin me ollaan ehkä vähän outolintuja.
    Toisaalta on ihanaa, että esim. töissä - vaikka käytännössä kaikki siellä suomalaisia ovatkin - ovat selkeästi tykästyneet lattarityyliini olla ja toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinpä! Onneksi oot osannut ja uskaltanut jatkaa oloasi erilaiseen lattarityyliin. Varmasti tuot iloa ja aurinkoa muiden päivään :) Mä tosi helposti sopeudun ja mukaudun porukan mukaan, joten luulen että osa mun persoonallisuudesta vaihtuu maan ja maanosan mukaan :D

      Poista
  10. Monikulttuurinen on nykyään jo koko Suomi. Kaupassa näkee täälläkin jos minkäväristä ihoa ja kuulee monenlaista kieltä.

    VastaaPoista